Ravuriahan Chilistä olisi tarkoitus yrittää ensisijaisesti, mutta jos ei siitä ravuria saa, niin opettaa sitten ratsuksi ja todennäköisesti opetan (opetutan) parin vuoden päästä sille joka tapauksessa ratsuilunkin perusasiat, onhan noita esimerkkejä, että heppa osaa toimia molempina kohtalaisesti.
Mulla on todella hyvää apua saatavilla, M. on ratsuttaja ja S. ravialan ammattilainen, valmentaja, molemmat ovat aivan superihania ihmisiä, joilta saan apua aina kun sitä tarvitsen. Heidän lisäkseen lähin naapurini on valmentaja/kengittäjä, häntä varmasti saan myös vaivata.) mutta ennen kuin edes heppa saapuu kotiin ja pääsen sitä käpistelemään, niin kysyn teiltäkin vinkkejä ja neuvoja.

Mulla on ollut omia heppoja noin 2,5 vuotta ja sitä ennen olen ratsastanut koko ikäni, lähinnä ex-ravureilla, eli hienouksia en osaa, enkä niistä ole kiinnostunutkaan, C-ajolupa on, ravureita ajellut jonkin verran, mutta omaa ravuria ei ole koskaan ollut, eikä nuorta hevosta.

Tässä blogissa tarkoitukseni on seurata nuoren hevosen kehittymistä, omaa kehittymistäni Chilin kanssa ja tässä vaiheessa, ennen kuin näen hevosen lähinnä kai mietiskelen, miten lähteä liikkeelle nuoren hepan kanssa. Jos teillä on jotain vinkkejä tai ohjeita, kaikki otetaan vastaan suurella kiitollisuudella.

Varsa tulee omaan pihaan pihattoon, joskin mulla on kyllä tallikin pihassa tyhjillään, käytettävissä. Varsa ei ole vielä ajolle opetettu, luulen, että kokeillaan ensin varovasti nelistään opettaa, yksi meistä on opettanut useamman varsan ajolle, yksi useamman ratsuksi ja kaksi on sitten ummikkoa nuorten kanssa. Jos näyttää, että pitää antaa ammattilaisen tehdä, niin valmentajaystävän kautta on hyvät suhteet yhteen toiseen valmentajaan, joka on sitten opettanut kaikenlaisia viripäitä oikein tosissaan ammatikseen. Kesään asti varmaan ajellaan nätisti, varsan ehdoilla, mutta säännöllisesti, opetellaan yhdessä ajohevosen elämää. Sit kesäksi laitumelle omaan pihaan, sieltä käsin toki myös ajellen. Hevosten ja talon tavoille sitä on opettamassa huippukiltti lv-ruunani. Sen uskon olevan erinomainen apu varsan henkisen kasvun kanssa.

Syksyllä sitten varmaan lisätään ajomäärää ja rasittavuutta. S. saa siinäkin sit neuvoa lisää. Mitäs puhui mut ympäri ostamaan tämän hevosen!

Toistaiseksi kaikki näyttää varsan suhteen erittäin hyvältä, se matkusti eilen kasvattikodistaan tämän valmentajaystäväni S:n luo ja sitten vähän vajaan 2 viikon päästä se tulee mulle kotiin. Näin siis sen takia, kun olen täällä kaukana, kaukana maailmalla siihen asti. Tamma matkusti äärimmäisen hyvin, oli täysin rauhallinen, vaikka loppumatkan tuli yksin, kun toinen varsa, matkakumppani jäi aiemmin kyydistä. Talliin käveli kuin kotiinsa ja ruoka maistui hyvin heti. Kuulemma niin selväpäinen varsa, ettei ihan tosikaan. S. jopa sanoi, että on ehkä ihan pikkuisen siihen ihastunut, kun sillä on niin palvelualtis ja rehti katse ja se käyttäytyy niin fiksusti. Se on häneltä aika paljon sanottu, kun yleensä hän ei niin vieraista hevosista juuri perusta. Toki, kun omiakin hevosia on toistakymmentä, niin ei sitä enää ihan jokaiseen vastaantulevaan heppaan niin retkahda.

Olen nyt jo ihan retkussa tammaan, vaikken ole sitä edes nähnyt vielä. Se kuulostaa niin täydelliseltä! Valmentajaystäväni S. (tuntuu ihan hölmöltä kirjoittaa näin, kun en mä häntä ajattele tällaisella etuliitteellä itse, ystävä hän on ennen muuta, mutta selvyyden vuoksi näin, että pysytte mukana, kenestä puhun) tuumasikin, että hän on onnellinen meidän puolestamme, meillä on nyt hyvä hevonen, jonka kanssa kaikki ovet ovat auki.

Kunhan vain pääsisin nyt pian kotiin täältä ja saisin alkaa puuhastella tamman kanssa. Kaikenlaista pitää harjoitella sen kanssa, ettei sitten ihmettele turhia. Koiriin, kissoihin (ja kaneihin&kanoihin sen vähän mitä nyt tarvitsee...) se meillä tottuu väkisinkin, autoihin vähän heikommin, pitää viedä sitä välillä vaikka taluttaen katselemaan liikennettä, kun ajolenkeillä ei varmaan ainakaan alussa tule juuri autoja nähtyä. Se on toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta tottumisen kannalta huono. Koppiin meno ilmeisesti oli tuttua, kun kaikki kehuivat vain, että matkusti niin mainiosti. Kaikenlaiset loimittamiset, suojat, pintelit, kuolaimet, valjaat pitää opettaa se hyväksymään, pelkillä ohjilla takaa-ajaminen, juoksuttaminen (jossain vaiheessa, ei ihan heti ehkä, ettei mene koivet), eri paikkoihin meneminen, pesupaikalla seisominen ja peseminen, yhdessä narussa seisominen (edellinen tammani sai heti vetopaniikin, jos oli vain edestä kiinni, piti aina olla molemmilta puolin), pysähtyminen käskystä, liikkeelle lähtö vasta käskystä, peruuttaminen jne....... Onhan noita asioita, mitä sen kanssa saa puuhastella yksinkin. Ajo-opetukseen tarvitsen kyllä osaavampien apua alussa ihan huolella, vaikka olisi kuinka järkevä varsa. Mutta toistaiseksi kyllä vaikuttaa vähän turhan hyvältä ollakseen mun heppani!

Jen