Hei taas!
Paljon on vettä virrannut Tarpianjoessa, Saigon-joessa ja muissakin joissa, joissa vesi virtailee sen jälkeen, kun olen viimeksi kirjoittanut.

Nyt olen vihdoin kotona ja tavannut Chilin muutaman kerran. Kolme kertaa, jos tarkkoja ollaan. Chili on juuri niin hurmaava kuin kuvitella saatoin. Se on kiltti, rauhallinen, järkevä, kaunis, ihana, suloinen, hurmaava ja kaikki muut positiiviset adjektiivit, mitä laajahkolla sanavarastollani hallitsen, mutten jaksa näin yömyöhällä kirjoittaa. Akkukaan ei loputtomasti kestä ja sähköt ovat poikki, pitää siis säästellä sanoja nyt.

Huomenna haetaan Chili-pikkuinen kotiin. En uskaltanut tuoda noin hienoa hevosta tänne pimeällä, pian olisi katkonut jalkansa tuolla tarhassa pimeässä vieraassa paikassa rymytessään. Meillä on aivan ihana metsätarha, mutta pimeällä siihen tutustuminen ei välttämättä ole se paras ja suositeltavin vaihtoehto. Varsinkin kun tutustuttava on myös siihen toiseen hevoseen, joka on ihan kiitettävän vauhdikas ja reipas luonne noin vapaa-aikanaan. Radallahan kyseinen polle ei koskaan innostunut kulkemaan, joten kirmailkoon nyt sitten vain tarhassa Chilin oppi-isänä tai isoveikkana pikemminkin.

Chili on syötävän suloinen uudessa riimussaan. Punainen sopii likalle hienosti ja alankin etsiä hiljalleen sille punaisia varusteita, kunhan tässä joudan. Kunhan saan ostettua hyvät, leveät treenivaljaat, saadaan aloittaa tytön ajo-opetus. Noilla vanhoilla valjailla alan opettaa heti huomisesta alkaen likkaa ihan vain seisoskelemaan valjaat päällä ja tottumaan siihen, että tuusataan ympärillä. Ne ovat kilpa/hiittimallia, joten ovat turhan kapoiset nuoren ensimmäisiksi valjaiksi, mutta kyllä nekin ilman kärryjä opettamiseen passaavat, ennen kuin joko saan ostettua käytettynä hyvät tai sitten joudan käydä raveissa hevarin autosta hakemassa uuden silakompletin.

Tänään hain rehuja plikalle, että saa sitten päivällispöydän katettua, kun muksu saapuu kotimäelle. Eihän se ole laitaa, että pitäisi nälässä olla. =) Huomenna toivottavasti saapuu myös heinäkuorma. Jos ei saavu, pitää hakea viikonloppuna kopilla tai peräkärryllä viikoksi, ennen kuin tulee isompi kuorma. Nyt on tullut tuota lunta niin samperisti, että tahtoo olla kulkemaan pääseminen vähän hankalaa. Onneksi on tuo maasturi, joka nyt kiipeää vaikka puuhun, mutta kyllä oli mun autolle vähän tiukkaa jo päästä tänään tuon puolimetrisen hangen läpi pihaan ja eka ruokkiin hepat sinne, missä Chili on vielä huomiseen. Pitää huomennakin hakea Chili tuolla maasturilla, ei taida koppi tulla tavallisen henkilöauton perässä tuon hangen läpi yhtään mihinkään. Lunta on tullut ehkä 20cm, mutta tuuli on pöllyttänyt sitä pelloilta niin, että pahimmillaan on tiet hyvinkin reilusti yli puolen metrin tiukan lumivallin alla jossain täysin tietymättömissä. T-raukka tuolla ulkona nyt auraa tietä, että edes löytää sen jostain (ja pääsee huomenna auraamaan uudestaan.) Oikeaa auraajaa ei ole näkynyt, vaikka lunta on tullut kaksi päivää kuin veromätkyjä. Sähkötkin olisivat tervetulleet takaisin.

Chilin kanssa on toistaiseksi puuhailtu vain pientä, kun on oltu toisten nurkissa. Kävin sitä kahtena iltana ja tänään päivällä katsomasssa. Iltaisin olen vain harjaillut sitä ja nostellut kavioita, halaillut, lääppinyt kaikin mahdollisin tavoin ja todennut myös, ettei se pelkää sumutinpulloa. Yritin nimittäin laittaa harjanselvitysainetta ja totesin, ettei pidä mennä pitelemään muiden ihmisten tavaroita, kun tulin sitten melkein myrkyttäneeksi puoli tallia, kun selvitysainepullossa olikin jotain hyönteiskarkoitetta, pikiöljyä tai muuta kuolemalle haisevaa tököttiä. No, eipähän pure ötökät Chiliä tuolla arktisen lumimyrskyn keskellä...

Jep. Akku loppuu, eikä sähköjä näy eikä kuulu. Sähköä sinällään tietty onkin aika usein vaikea kuulla, mutta se tuo tullessaan aika usein kaikenlaista äänten kakofoniaa, joten tätä hiljaisuutta, jonka rikkoo vain läppärin vaimea humina ja näpyttelyn ääni (ja ulkoa kuuluva järjetön tuulen vonkuna), voi hyvin verrata normaaliin "sähkön" ääneen, kun jääkaapit, pakastimet, tietokoneet ja kaikenlaiset koneet hurisevat, sirisevät ja piippailevat.

Mutta nyt siis levolle, kun kerta ei voi enempää Chili-myksyläisestäkään höpötellä.

Nähdään taas!
Jen