Lauantaina 3.3. olin Siuntiossa hakemassa uutta intoa ja ideoita Chilin ja miksei Otonkin kanssa puuhasteluun. Siellä oli Kari Vepsän koulutus hevosten käsittelystä. Oli ihan mielettömän hyvä koulutus, mut se ainakin sai vakuutettua siitä, että tietää, mitä on tekemässä ja siitä, että tuo metodi oikeasti toimii aika hyvin. Sehän perustuu vain hevosen omaan kieleen.
Kihisin innosta päästä kokeilemaan sitä Chilin kanssa heti, mutta eilen en millään ehtinyt, kun oli ihan pakko hakea aamupäivällä heinää ja sit vielä ajaa lantaa. Perusasiat ensiksi, hevosten on huomattavan huono olla, jos ei ole syötävää ja paskassa pitää seistä. Paskassa seisomisesta tulikin mieleeni ihan pieni hassu juttu. Tommi tässä yksi päivä jutteli, että hän niin ihmetteli, miten ihmeessä hevoset sontivat sellaista ihan tasaista lantamattoa tuonne tarhan kulmaan, kun toki hän nyt on hevosen sontaa nähnyt, sehän on sellaisia isoja papanoita, mutta tuolla tarhan kulmassa se on ihan pientä hitua. Ihme juttu. No, selitys oli kyllä tullut hänellekin sitten ihan tosi pian. Saman olin itsekin huomannut monena päivänä. Meidän hevostarhasta voisi tehdä kuvauspaikan Daphne du Maurierin novellin ja Alfred Hitchcockin elokuvan uudelleenfilmatisoinnille. Hepat syövät kauraa, kauraa menee jonkin verran kokonaisena hepan suoliston läpi ja päätyy lantaan (mistä tuli mieleeni aina yhtä hupaisa erään entisaikojen näyttelykoiran nimi Aimo Caccacasa) ja siksipä kymmenet ja sadat naakat ovat ottaneet hevostarhamme laskeutumispaikakseen ja lounasravintolakseen. Ne levittävät lantakasat hienonhienoksi kakkapuruksi, mikä ei minua ainakaan haittaa yhtään, koska kasat häviävät ennätysvauhtia, eikä mun tarvitse siivota tarhaa ollenkaan niin usein. Mulla on keväällä aivan minimaalinen työ tarhan siivouksessa, jos tämä jatkuu. Se ei haittaa siitäkään syystä, että pihaton ja pihattotarhan siivoamisessa onkin sitten ihan megalomaaninen työ. No, ittepä olen heppoja ottanut.
Syy, miksi hepat muuten eivät nyt ole pihatossa ja metsätarhassa vaan tallissa ja pikkutarhassa, ns. alatarhassa on siinä, että Otto sai ujutettua päänsä sähkölankojen väliin ja kun se sai sitten tällin ehkä korvaansa tai muuhun herkkään paikkaan, se kiskaisi päänsä ylös ja lähti juoksemaan karkuun ja veti mukanaan puolen tusinaa tolppia. Niitähän ei nyt talvella saa takaisin mitenkään, joten hepat on nyt sit alatallissa, kunnes maa sulaa sen verran, että saa tolpat taas pihaton eteen. Metsätarhaan ilman pihattomahdollisuutta ne pääsevät heti, kun pihaton vesiputki sulaa, etten joudu kantamaan vettä metsätarhaan sisältä asti, vaan saan kantaa sitä pihatosta. No, en mä niitä kauan raaski pikkutarhassa pitää, joten voi olla, että pääsevät jo aiemminkin, kunhan saan sinne jonkinlaisen väylän tampattua. Nyt siihen on pihaton katolta tullut lunta niin paljon, että siitä on vaikea taluttaa hevoset.
Joo, nyt pitää taas hetki keskittyä muihin asioihin, nimittäin työntekoon ja ihan kohta syömiseen.