Makaan 39 asteen kuumeessa vietnamilaisessa hotellihuoneessa, joten mitäs muutakaan tässä tekisi kuin kirjoittelisi Chilijuttuja?

Katselin myytäviä kärryjä ht.netin markkinoilta ja mietiskelin, minkäköhänlaiset kärryt tuon perään kannattaisi tässä alkuvaiheessa ostaa? Olisivatko hiittikärryt hyvät vai mitä tuon perään kuuluisi laittaa? Kilpakärryt joutavat vielä odottaa, niitä en ihan heti hanki, jollei nyt ihan tule väkisin vastaan, siinä nyt kotvasen kestää vielä ennenkuin niille käyttöä tulee, mutta että nyt alkuun pääsisi, kun ne, mitkä mulla on jo, ovat liian painavat varsalle. Jatkossa nuo painavat kärryt ovat varmasti ihan hyvät myös käyttää, että Chili saa voimaa, mutta ei heti alkuun. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että varsa oppisi vihaamaan työntekoa heti alkuun. Nimenomaan tarkoitukseni olisi, että varsa ymmärtäisi heti alussa, että työtä on pakko tehdä, joten toivottavaa olisi, että se jopa hiukan tykkäisi siitä ajeluhommasta, joka sen työtä nyt ensialkuun on. Juu, tiedän, että leikki on lasten työtä ja mukavaahan se olisi, jos humma olisikin sitä mieltä, että tämähän on mukava leikki, kun sen kanssa touhutaan ja ajolle opetetaan.

Kaikkialla korostetaan, että varsan ehdoilla edetään, mutta mitäs jos hummalla onkin ihan hirmuisesti omaa tahtoa, mutta se ei täsmää sen kanssa, mitä mä tahtoisin? Esimerkiksi se haluaisi vain kävellä, ei suostu hölkkäämään tai päin vastoin, haluaisi juosta ihan pöljänä? Varsinkin ensimmäinen vaihtoehto aiheuttaa päänvaivaa; kuinka paljon varsaa uskaltaa käskeä? Jälkimmäisessä on ihan selvä, ettei sen voi antaa kiitää pitkin maita ja mantuja ennen kuin sillä on kuntoa ja kykyä siihen, muutenhan se vain hajottaa itsensä. Kaikkihan voi mennä ihan superhienostikin, mutta mä vain täällä puran jännitystäni ja odotuksen tuskaa kaikenlaiseen miettimiseen, mitä ongelmatilanteita voi tulla. Tai jos Chili ihan heittää lekkeriksi ja käy maate tai jotain?

Toki mä en varmasti ole yksin ihan hetkeen sen kanssa ajamassa, mutta kuitenkin. Luulen, että jos ystäväni eivät ihan joka päivä alussa pääse auttamaan, niin ajan sitten ohjilla takaa joka päivä, kun olen yksin tai vain mieheni kanssa. Siihen asti, kunnes varsa toimii hyvin kärryjen kanssa, taidan haluta jonkun osaavamman avuksi aina kun kärryt ovat perässä. Toki riippuu siitä, miten ihan opetuksen alku sujuu, kuinka yhteistyöhaluinen humma on opetettaessa ja millaisia neuvoja ja ohjeita saan.

Saas nähdä senkin, ovatko mulla olevat valjaat sille käypäiset, vai tarvitseeko se pienemmät valjaatkin aluksi. Aika paljonhan valjaissa on säätövaraa, mutta tästäkin huomaa, että näin totaalisen pihalla mä olen siitä, mitä mukulahevosten kanssa tehdään! Mä olen aina touhunnut vain aikuisten kanssa. Alkaa hirvittää! Mitä ihmettä mä olen mennyt tekemään ostaessani nuorukaisen? Toisaalta lohduttaudun sillä, että kaikki kehuvat, kuinka maailman järkevin tuo varsa on. Jännittää... Enää 10 päivää ja saan Chilin kotiin ja kaikki tämä on sitten todellisuutta ja jokapäiväistä elämää, eikä vain jännittämistä ja haaveilua.
Jen, überjännittynyt


Ps. Sain muuten tarkempaa tietoa ystäväni M:n tittelistä. Mä käytin ratsuttajatitteliä aikaisemmin, kun en minä taas mistään mitään tiennyt. Oikea titteli ja ammattinimike on kuulemma remonttiratsastaja. Oppia ikä kaikki. Jäin toki miettimään heti, mikä ihme on remonttiratsastaja. Täällä hotellissakin tehdään paraikaa paljon remonttia, mutta heppasten kanssa sillä seinien maalaamisella ei ole mitään tekemistä. Yritin johdatella sanaa englannistakin, re-mount -sanasta, kuinka remonttiratsastaja nousee nuoren selkään uudestaan ja uudestaan, ennenkuin kakara on valmis ratsu, mutta ruotsista se kuulemma tulee, sanasta remont ryttare. No, samaa remonttia se tarkoittaa ruotsin kielessäkin. Kaipa joku joskus suuressa viisaudessaan on vain päättänyt, että aletaan kutsua nuoria hevosia remonteiksi. Siinä kohtaa ymmärtäisin sen oikein hyvin, jos vaikka ex-ravurista remontoitaisiin ratsua. Siinähän voitaisiin tavallaan puhua samasta asiasta kuin vaikka talonkin remontoinnissa. Tehdä jotain uutta, parannella, muokata vanhaa...

No, turhaanpa minä tällä päätäni vaivaan, mutta minusta vain on kivaa mietiskellä sanojen etymologiaa ja sanojen eri merkityksiä, taivutusmuotoja ja muuta kivaa. Yksi viimeisimmistä vääntelyharjoituksistani olikin, kun puhuin chilipaloista. Hmmm... Puhuinko siis chilin paloista vai paloista? Palko-paloista vai pala-paloista. No, oli miten oli, mun ihana pieni Chilini on ihan yhtenä palana nyt S:n hyvässä hoidossa ja ottaa elämän rennosti uudessakin paikassa, syö ja nukkuu hyvin ja on reipas, iloinen ja poskettoman järkevä ja kiva pieni hevosen alku. Mä olen siihen ihan retkussa, vaikken ole koko eläintä nähnytkään vielä! Mä tarvin varmaan rauhoittavia näiksi viimeisiksi päiviksi... Tai ainakin sitten, kunhan kuume laskee. Toistaiseksi tämä korkea kuume ajaa rauhoittavien kanssa saman tehtävän oikein hyvin.